torstai 11. toukokuuta 2017

Marmori vei mennessään


Instagramissa
minua seuraavat ovatkin jo nähneet olohuoneemme uuden sohvapöydän Tai no onhan se ehtinyt jo jonkin aikaa olla ja vilahti myös aiemmassa synttäripostauksessa. Olen niin tyytyväinen pöytään, että ihailen sitä päivittäin (aina kun se ei ole autoröykkiön alla peitossa), joten voinen todeta tämän olleen onnistunut hankinta. Punnitsin suorakaiteen ja neliön mallisen pöydän välillä päätyen neliöön, joka tosiaan on varsin sopiva mittasuhteiltaan meille. Pari kertaa jouduin pöytälevyn palauttamaan siinä olleen värivirheen vuoksi, mutta onneksi Elloksen asiakaspalvelussa oltiin kovin ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä. 


Pöytälevy on tosi painava ja pysyy hyvin paikoillaan, vaikkei mitään pieniä liukumista estäviä kumitassuja kummempaa kiinnitystä ole. Aluksi kielsin poikaa leikkimästä autoilla pöydän päällä, mutta vaivihkaa ne kulkupelit sille aina vain ilmestyivät. Totesin, että pöytä on pysynyt leikeistä huolimatta ihan hyvänä, joten yritän tässä kohtaa joustaa. Poika kyllä tietää mitä autoille tapahtuu, jos leikki menee liian hurjaksi.


Kuvissa saattaa näyttää, että pöytä olisi jopa hieman pieni sille varattuun tilaan. Todellisuudessa se on kuitenkin juuri sopivan kokoinen eikä tuki kulkuväyliä. Sanoisin, että parin sadan euron pöydäksi aivan mainio! Pöytä on kaunis, mutta edullisen hinnan vuoksi sitä ei tarvitse varjella hysteerisesti.


Olen kevään suhteen siinä mielessä myöhässä, että yleensä olen tässä vaiheessa vuotta vaihtanut jo kaikki turkisaiheiset jutut pois. Mitään kivoja vaihtotyynynpäällisiä minulla ei tällä hetkellä ole, joten homma on jäänyt. Mutta taitaapa se itse kevätkin olla hieman myöhässä, joten vielä ehtii! Onko teillä jo kevät tullut kotiin?

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Lastenhuoneen muutos





Pojan huone on ollut hieman keskeneräinen, vaikka muutimme nykyiseen kotiimme jo viime kesänä. Oikeastaan sisustusvalintojen ja kaiken siihen liittyvän työn määrä on yllättänyt ja on ollut pakko edetä askel kerrallaan. Pitkään olin myös hieman sormi suussa vailla inspiraatiota, enhän ole koskaan ennen oikeastaan lastenhuonetta sisustanut.
 
MUUTOKSEN JÄLKEEN:
 
 

Huone on pieni, mutta ihan riittävä parivuotiaalle taaperolle, joka kuitenkin vielä leikkii pääosin olohuoneessa äidin ja isän valvovan silmän alla. Meidät yllätti myös pari kuukautta sitten pojan taito kiivetä itse pois pinnasängystä - saimme sanoa heipat rauhallisille illoille ja helpoille nukkumaanmenoille. Reilun kuukaudenkaan jälkeen kiipeilyinnostus ei laantunut, joten jäljelle jäi vain vaihtoehto siirtyä "isojen sänkyyn", jonne lapsi pääsee helposti ilman kompuroimisvaaraa. Me toteutimme sen nyt alkajaisiksi poistamalla laidan pinnasängystä ja asentamalla tilalle matalan reunan (jonka metsästäminen olikin sitten oma juttunsa). En oikein lämpene ns. juniorsängyille, joten meillä on vielä aikaa miettiä millainen seuraava sänky tulisi olemaan. Olisin oikeastaan jo nyt halunnut siirtää pojan tavalliseen runkosänkyyn, mutta vekara on niin pyöriväistä sorttia, että jonkinlainen laita on ehdottomasti tarpeen.


Samassa yhteydessä huone sai muutenkin uuden ilmeen. Vaihdoimme korkean laatikoston matalaan, jotta lapsen on helpompi keräillä sille omia lelujaan ja muutenkin se sopii mittasuhteiltaan huoneeseen paremmin. Taulujen printit on tilattu netistä ja kehykset hankittiin kotoisasti Ikeasta. Sängyn yläpuolella on Ikean pilvilamppu sekä Bloomingville kuutyyny, lelusäkki tai miksikä tuota nyt voisi kutsua, on HM Homesta samoin kuin vaatehuoneen ovessa roikkuva lokerikko. Minulle oli selvää, että huoneen värimaailma noudattelee muun kodin linjaa, pidän sitä yleisen harmonian kannalta välttämättömänä. Mitä pidätte muutoksesta?

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Pojan 2v. synttärit


Meillä juhlittiin helmikuun lopulla kaksivuotissynttäreitä. Vielä kun äiti saa päättää, juhlateema oli suhteellisen hillitty. Suorastaan pelkään supermiehiä ja kaikenlaisia hirviöitä jo valmiiksi, joten päätin ottaa oikeudekseni nauttia mukavan monokromisista koristeluista.
 
 
Haimme Juhlamaailmasta muutamia ilmapalloja, joita oli juhlien päätyttyä kiva antaa vieraille mukaan. (Jostakin syystä tosin olohuoneessamme pyörii edelleen epämääräinen muutaman pallon toisiinsa sotkeentunut kimppu.)
 
 
Ostimme Juhlamaailmasta myös kertakäyttölautaset sekä servetit ja mukeja. Päätös aiheutti sydämentykytyksiä ja ahdistusta miettiessäni ovatko kertikset liian epähienot, mutta sovin itseni kanssa, että kyllä niitä voi lapsen synttäreillä käyttää. Kahvi tarjoiltiin kuitenkin ihan oikeista kupeista.
 
 
Pienimmille juhlijoille oli oma pöytä isomman kyljessä. Olin yllättynyt, että vilkas synttärisankarikin viihtyi sen ääressä tovin mutustellen kurkkua ja suolatikkuja, kunnes leikit veivät taas mukanaan.
 
 
Mietin jonkin aikaa julkaisenko tarjoiluista kuvaa, sillä huono kakkukarma tuntuu seuraavan minua. Tilaamani juustokakku lösähti aivan kasaan ja joku ehkä muistaa myös epäonnisen ristiäiskakun? Onneksi muut tarjoilut olivat hyviä ja kakussakin maku kohdillaan, vaikka rakenteessa ja ulkonäössä olikin toivomisen varaa. Ehkä leivon kakun ensi vuonna itse?
 

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kodin ❤


Keittiössä tulee vietettyä tolkuttoman paljon aikaa ainakin nyt, kun perheessä on pieni lapsi. Viitisen kertaa päivässä sinne iskee kamala räjähdys, jota siivotessa voikin jo alkaa henkisesti valmistautua seuraavan pommitukseen. Kauniista ja siististä keittiöstä en siis arkena kovin paljon ehdi nauttia, mutta tokihan toimiva kyökki helpottaa eloa. Suurin korkeakiiltobuumi lienee jo ohi, mutta unelmani valkoisesta, korkeakiiltoisesta keittiöstä on elänyt sitkeästi jo vuosia ja tämän kodin kohdalla tuntui luontevalta toteuttaa se vihdoin. Suosikkihetkeni päivässä taitaakin olla ilta, kun muut ovat jo menneet nukkumaan ja laitan keittiön "kiinni". Saan ihastella rauhassa kaunista keittiötä ennen seuraavan päivän rumbaa.
 
 
Kun ostimme talon, kaapinovet olivat tummanruskeat, joten oli selvää, että keittiötä päivitetään. Vaaleat, hyväkuntoiset kvartsikomposiittitasot saivat jäädä, samoin kuin välitilan lasi. Saareketta entrasimme sen verran, että upotimme ruokailutilan puoleiseen sivun täyteen kaappeja. Aiemmin siinä oli tilaa korkeille baarituoleille. Näen jo silmissäni Marie Kondon käärivän jätesäkin suuaukkoa suuremmaksi, mutta ei, en aio luopua kaikista maljakoista ja purnukoista. Aika paljon olen kyllä karsinut, mutta säilytettävillähän pitää olla sopiva säilytyspaikka ja siihen nämä kaapit tarjoavat oivan ratkaisun.
 

Keittiö ja olohuone ovat nykysuuntauksen mukaan yhtä tilaa, joten keittiön siisteys vaikuttaa ainakin minun viihtyvyyteeni huomattavasti. En ole kyllä muutenkaan niitä ihmisiä, jotka sulkevat oven perässään ja jättävät sotkut taakseen. Kuulemani perusteella olen tehnyt päätelmän, että sekin taito olisi hyvä opetella viimeistään ennen lapsen teini-ikää :D
 
Pysyykö teillä keittiö ja koti siistinä?
 
Mukavaa sunnuntaita!
 

maanantai 30. tammikuuta 2017

Annoin pikkusormen...


Minkäs sitä sisustaja itselleen mahtaa; 6kk olen pinnistellyt sohvapöytää vastaan, koska sen hankkiminen ei ole järkevää aiemmassa postauksessa mainitsemistani syistä. Annoin ajatukselle hieman tilaa ja nyt se ei vain lähde mielestäni. Olisihan se luksusta laskea teekuppi oikealle pöydälle! Nappirahille löytyy kyllä varmasti jokin muukin paikka. Sitten pitäisi enää järjestää aikaa teen juomiseen (Mummit, hoi...!).
 
 
 
 
Kuva yllä lainattu Trademax.fi
 
 
Olen silmäillyt näitä kahta yksilöä, mutten pääse lopputulokseen siitä, pitäisikö muodon olla suorakaide vai neliö. En halua sisustaa tilaa tukkoon ja pöydän olevan tiellä, joten siksi suorakaide epäilyttää. Elloksen Axx-sohvapöytä on kooltaan 75x75cm ja nappirahimme on halkaisijaltaan saman kokoinen, joten tästä saa pientä apua mittasuhteiden hahmottamiseen. Trademaxin Carrie-pöytä taas on mitoiltaan 120x60cm, joten ei mikään ihan mahdoton järkäle sekään. Sohvan edustan pidempi sivu on noin 180cm.
 
Kuva yllä lainattu Ellos.fi
 
 
Mitä sanotte, kumpi pöytä olisi parempi? Vai onko tässä ideassa taas ihan hömpöttelyn makua?

Mukavaa viikkoa!
 

lauantai 21. tammikuuta 2017

Makuuhuone


Makuuhuoneemme näyttää tällä hetkellä tältä. Muuton yhteydessä ostimme uudet sängyt Unikulmasta ja ah miten hyvät ne ovatkaan! Jos olisin tiennyt, että näin hyviä sänkyjä on olemassa, olisimme panostaneet varmasti jo paljon aikaisemmin. Meillä on siis kaksi erillistä jenkkisänkyä ja yhteinen petari. Sängyt on luonnollisesti teetetty meille Unikulmassa suoritettavan mittauksen mukaisesti. Verhoiluksi valitsin tuollaisen helppohoitoisen mustan alcantaran ja napitetun sängynpäädyn samasta kankaasta. Sängyn massiivisuus ei kuvista oikein välity, mutta se on kaiken kaikkiaan 210cm leveä, joten nukkumatilaa on mukavasti ja toisen kääntyilyt tuntuvat tuskin ollenkaan.
 
 
 
Haaveilen vielä uusista yöpöydistä, mutta sopivien löytäminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi tehtäväksi. Peilipintaiset olisivat kauniit, mutta en välitä ottaa itselleni lisähommia; pöly ja sormenjäljet näkynevät kohtuullisen häiritsevästi. Olen nyt etsinyt mustia, mutta kaikki ovat joko liian heppoisia, väärän korkuisia tai niistä puuttuu laatikko. Tosin etsinnät ovat olleet käynnissä vasta kotisohvalta käsin, joten pitänee jalkautua putiikkeihin
 
 
Sängyt ovat moottoroidut eli niissä on erilaisia hierontaohjelmia ja päädyn voi säätää haluamaansa asentoon vaikkapa lukuhetkeä varten. Myös jalkopään saa nostettua ylös. Kuvassa näkyvällä kaukosäätimellä säädetään pimennysverhoja. 
 
 
Osittain sängyn alla on nukkamatto, jonka hankimme Askosta mittojen mukaan. Tykkään kohtuullisen pelkistetystä makuuhuoneesta, mutta jotakin täältä vielä tuntuu puuttuvan. Mitähän se voisi olla? Isoa tyynyröykkiötä en enää halua sillä aamutohinassa sänky jää helposti kokonaan siistimättä, jos se on tehty liian työlääksi. Myöskään huojuvat tyynypinot huoneen nurkassa eivät houkuttele...

Mitä sisustusprojekteja teillä on meneillään tällä hetkellä?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Lampaantalja




Hyvää alkanutta vuotta!  Joulu oli ja meni ja koristeet on siivottu pois, onpa taas kevyempi olo sen suhteen (muuten juurikaan ei). Minisypressi on näemmä ottanut tukevan sivunojan, joten ehkä on syytä vapauttaa sekin tehtävästään ja laittaa tilalle jokin keväisempi kasvi. Sen sijaan joulukuussa ostamani suomalainen lampaantalja ilahduttaa takan edessä vielä pitkään kevääseen. Se on kaikessa epätäydellisyydessään todella mieluinen; väri on kellertävämpi kuin toivoin ja muoto hieman epäsymmetrinen, mutta juuri tämä raffi olemus miellyttää siloiteltuja ja vahvoin kemikaalein käsiteltyjä markettitaljoja enemmän. Talja on peräisin Kalliomäen luomutilalta.
 
Muistutan vielä, että Instagramiin tulee useammin päivityksiä, löydät minut sieltä nimellä @ladyblueisinthehouse